torstai 23. elokuuta 2012

Kuvia heinä- ja elokuulta

Taas on reilu kuukausi mennyt aika vauhdilla. Alla muutamia kuvia heinä- ja elokuulta.

24.7.2012 oli Utahissa yleinen vapaapäivä, jolloin juhlittiin mormoonipioneerejä.  (http://en.wikipedia.org/wiki/Mormon_pioneers). Ja tottakai ko. päivänä oli myös paraati.



























Ja ollaan tietysti käyty uimassa...





 ....ja urheiltu!




Hieman musiikkia. Journey @ Salt Lake City UT, Usana Amphitheatre, 3.8.2012







Tour of Utahin (Ameriikan kovin maantiepyöräkilpailu) startti oli Ogdenissa 7.8.2012







10.8.2012 oli R-Scape maastojuoksuviesti (http://www.r-scape.com/). 18h/6 henkilöä/n. 9km reitti/ niin monta kierrosta, kun joukkue ehtii mennä. Viestin aikana jotkut ehtivät kuvana hieman matskua seuraavaan videoon... http://www.youtube.com/watch?v=mHHHyA555gU

Juoksupaidan valitseminen.

Lähtö.

Kukahan oli sponsorina?





Kaksi kierrosta takana.

Kolme kierrosta takana.













Triathlonkisa, Jordanelle, 18.8.2012. Raisa osallistui Sprinttimatkalle ja allekirjoittanut olympiamatkalle.  Raisa paransi omaa aikaansa yli 2 minuutilla ja oli omassa sarjassaan hienosti viides! Jäsen J ei jäi "ennätyksestään" reilut 3min.






Klo 08:00 aamulla ja odotellaan lähtöä.





Syyskuun alussa tulee taas vieraita Suomesta ja sen jälkeen lähdemme 22.9. Suomeen kolmeksi viikoksi. Seuraavat päivitykset tulee varmaan Suomi-reissun jälkeen, jos tässä ei innostu sitä ennen...



-Jäsen J-


sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

Triathlon kisa, Echo reservoir, 14.7.2012


Viikonloppuna oli kesän toisen triahtlonkisan vuoro.

Raisa osallistui sprint-matkalle (750m uinti, 20km pyörä ja 5km juoksu). Aluksi minun piti osallistua Srpinttimatkalle, koska olin ollut pari viikoa flunssassa. Mutta tiistaina vaihdoin matkan Olympiamatkaksi (1500m uinti, 40km pyöräily, 10km juoksu). Kävimme torstaina pyöräilemässä reitit läpi, jotta olisi jotain käryä tulevasta reitistä.

Kisa on noin tunnin ajomatkan päässä, joten tällä kertaa ei tarvinnut mennä mihinkään yöksi. Tavarat oli pakattu autoon jo edellisenä iltana ja lauantaiaamuna auto starttasi pelipaikoille 04:54.  Hieman huolestutti edellisenä iltana TV:stä tullut yleinen myrskyvaroitus.
Perillä parkkipaikat olivat noin 3km päässä lähtöpaikalta, joten kamat reppuun, reppu selkään ja aamupyöräily. Kisapaikalla numerolappujen haku ja valmistautumista. Minun lähtöni oli 07:00 ja Raisalla 08:00. Keli olikin mainio, puolipilvinen taivas ja lämpötila reilut +20C. Aikaa oli riittävästi tarkastamaan kaikki tavarat pariin kertaan ja sitten rannalle odottamaan lähtöä ja tutustumaan uintipaikkaan. Ainut pikku huoli oli se, että vessoille oli sen verran pitkät jonot, etten ehtinyt päästä helpottamaan pikku hätääni.


Raisa kisamerkkauksessa.


Jäsen J:n vaihtopaikka kattaus.

Uinti oli Echo reservoir:ssa, joka tarkoittaa tekojärveä, josta otetaan alueen juomavedet. Veden pinta oli todella alhaalla, joten uintisuuntaa oli jouduttu muuttamaan toiseen suuntaan. Itse järven pohja oli ihan mutavelliä. Parit lämmittely vedot ja sitten odottelemaan lähtöä. Satuin lähdössä paremmalle puolelle, josta pääsin hyvin lähtemään ilman pahempia alkutunkua. Uinti tuntui heti hyvältä. Puku ei tällä kertaa hiertänyt mistään. Ekan suoran puolessa välissä rupesi sitten olemaan enempi triathlonuintia, eli tuli kyynerpäätä päähän, kaveria suoraan eteen, sivuilta kylkeen…. "Kolhut" ei pahemmin menoa haitanneet ja toiselle suoralle päästyäni loppui ruuhkatkin. Uinti kulki todella mallikkaasti ekan käännöksen jälkeen viimeiselle suoralle asti. Uinti oli todella rauhallista ja uinti meni "luotisuoraan". Kisoissa en pysty ottamaan happea joka kolmannella vedolla, kuten uin treeneissä, vaan uinti menee aina siten että otan happea joka toisella vedolla(oikealta). Kokeilin pari kertaa ottaa happea vasemmalta, mutta huomasin että silloin uinti ei mennyt suoraan. Joten jatkoin kokeilujen jälkeen koko loppumatkan hengittäen joka toisella ja oikealta. Just ennen viimeiselle suoralle tultaessa rupesi tulemaan jo selkiä vastaan (toinen olympialähto oli 5min myöhemmin). Joten viimeinen suora meni sitten enempi väistellessä hitaampia. Viimeisellä suoralla huomasin, että muutamat kisailijat kävelivät välillä, kun vedenpinta oli niin alhaalla. :) Ainut pieni miinus oli se, kello oli pysähtynyt uinnin aikana. 
Ja nyt sitten viimeistään voidaan lopettaa puheet siitä, ettei mies pysty tekemään kahta asiaa yhtä aikaa. Niin vain oli pissahätä valunut echo reservoiriin uinnin aikana. 

Siirtymä uinnista ensimmäiseen vaihtoon oli 200-300m pitkä. Eka vaihto meni kanssa hyvin ilman mitään ongelmia. 

Pyöräreitin ensimmäinen puolikas oli (melkein) kokomatkan pientä ylämäkeä ja sitten samaa reittiä takaisin. Jo heti alussa TT(TimeTrial=triathlonpyörä) pyöriä alkoi mennä ohitseni aika tasaiseen tahtiin. Tavoitteeni oli pitää ekalle puolikkaalle vaihtini n. 25km/h ja sitten takasin sen mitä miehestä lähtee. Eka 20km meni ilman mitään suurempia ongelmia. Ja sit takaisin päin alamäkiosuudelle. Alamäessäkin TT-pyöriä meni tasaisesti ohitse.

Toinenkin vaihto meni ilman mitään ongelmia.

Juoksussa seurasin sykettä ja yritin pitää sen noin 170 paikkeilla. Vaihto juoksuun ei oikeastaan tuntunut yhtään pahalta. Lopussa pystyi hieman kiristämään viimeisen reilun kilometrin.

Kokonaisuudessaan kisa meni tosi hyvin. Tavoitteeni oli alittaa 3h ja se tuli tehtyä. Loppuaikani oli 2:42:59.9. Sijoitus omassa sarjassa oli 25/40 ja kärkeen reilut 35min…

Raisan kisa meni kanssa hyvin. Uinti meni loistavasti, Vesi oli täyttä mutaa, koska Raisan lähtö oli päivän viimeinen. Pyöräilyssä vielä(kin) ujostellaan, joten tasoitusta tulee lyhyelläkin matkalla monta minuuttia. Juoksukin meni hyvin. Loppuaikaan parannusta edellistä kisasta tuli 27min :). Loppuaika oli 1:49:04.7 ja sijoitus omassa sarjassa 18/37. Jos Raisa olisi mennyt 45sekuntia kovempaa, jonka Raisa saisi helposti pois esim. nopeuttamalla vaihtopaikkatoimintaa, niin sijoitus olisi ollut 14. 


Kisan jälkeinen poseeraus seurakavereiden kanssa, jonka treeneissä kävimme alkukesästä.


Pakollinen loppuposeeraus.

-Jäsen J-

sunnuntai 8. heinäkuuta 2012

Vieraita ja lämpoä!


Terveiset pahi, pihi, pehi ja muista hikimuodoista kärsivästä Ameriikan Yhdysvalloista.

Edellisessä päivityksessä Iida (Raisan sisko) oli jo laskeutunut Amerikan mantereelle.
Seuraava viikko menikin Iidan kanssa kaupoissa ja diet cokiksen tarjousten perässä juostessa ja tutustuen muutamiin Ogdeninin nähtävyyksiin.


Raisa ja Iida City Greek ostoskeskuksessa.


Iidan siippa Arto tuli maisemiin torstaina 14.6. ja siitä lähdimme heti seuraavana aamupäivänä Las Vegasiin. Ajoaika Vegasiin oli noin 7h, joten perjantai oli matkapäivä. Majoituimme Flamingo hotelliin. Ei siksi että Vantaallakin on Flamingo, vaan siksi että hotelli oli suht halpa, hotellista löytyi uima-allas osasto ja hotelli sijaitsi keskellä Strippiä (pääkatu). 
Koko Vegasin reissun lämpötila oli päivisin yli +40C, joten jo lauantaina päätimme, että Grand cayon ja muut lähialueen nähtävyyden siirtyvät seuraavaan kertaan. Keskityimme oleelliseen, eli aurinkoon ja illanviettoon. Lauantaina päätimme putsata Las Vegas ylimääräisestä rahasta. Koko aamu- ja iltapäivän allasosastolla makoilun jälkeen suuntasimme aluksi Bellagio hotellin Buffettiin, jota oli kehuttu maasta taivaaseen. Kehut eivät olleet turhia. 40$ hinnalla 80 kokkia teki ruokaa, jota oli riittävästi ja joka oli todella hyvää! Jokainen lähti syömästä pyörimällä pois. Mahat olivat niiiiiiiin täynnä, joten buffetista matka jatkui melkein suoraan hotellille nukkumaan.
LA-SU yönä iski allekirjoittaneseen flunssa. Sunnuntaipäivä meni taas allasosastolla flunssaa "parannellen". Flunssa rajoitti iltarientoja su-iltana. Flunssani takia päätimme lähteä Vegasista jo maanantaina, vaikka koiravahti oli varattu tiistaille asti. Joten outlet-helvetin jälkeen vuotavalla nokalla kohti kotia.

Siskokset altaalla.

Temppuhetki Arton kuvatessa.

Viikkorahojen tuhlausta.



Jäsen J:n jälkiruokakattaus Bellagion Buffetissa. 


Las Vegasissa paluun jälkeen loppuviikko meni sitten pääasiassa kaupoissa juostessa Iidan ja Arton laukkuja täytellessä kaikesta turhuudesta…. ;)  

Ryhmä-rämä kävi kapuamassa Water cayoniin. Jäsen J oli "sairas".

Arton ja Iidan viimeisenä päivänä, eli 23.6. (lauantai) kapusimme Ogden vuoren huipulle. ensimmäiset 2.6km meni autolla ja hiihtohissillä. Loput 150m kävelimme huipulle! :)


Huipulle kapuamista. Arto edellä ja muut perässä...

Arto odottamassa tuulta purjeisiin.


Huipulla.


Huipulla koko porukka.

Lauantaina oli sitten vahdinvaihto, kun Raisan vanhemmat, Tiina ja Pertsa tulivat illalla ja Iida ja Arto lähtivät su aamuna klo 0600 takaisin Suomeen.

Eli oli odotettavissa sama "ralli" hieman rauhallisemmin ja eri paketissa seuraavalle kahdelle viikolle. Eli Ogdenin alueen perusnähtävyydet, samat kaupat, cup caket ja paikalliset hampurilaiset tuli kierrettyä/maistettua seuraavan kahden viikon aikana. 
Pikku extraa edelliseen 4vkon nähtyyksiin oli, että kävimme tutustumassa Mormoonien uskonyhteisön pääkallopaikkaan ja alueella oleviin rakennuksiin Salt Lake Cityssä. Rakennukset olivat kyllä hienoja ja huomasi, että ko. uskonyhteisöllä ei ole rahahuolia. Erityismaininnan saa alueella ollut ruokapaikka, josta löytyi hyvät herkut kohtuu hintaan. Ehdottomasti käymisen arvoinen alue, mutta minulle tuli kaksi käyntiä yhtä aikaa, ensimmäinen ja viimeinen kerta…

Kävimme myös Antilope saarella, joka sijaitsee keskellä Salt Lakea(suolajärveä). Saarella asustaa erillaisia sarvipäitä ja biisoneja. Todella hieno paikka ja ehdottomasti paikka johon menemme uudestaan. 
Oli mukava huomata molemmissa nähtävyyksissä, ettei kummassakaan paikassa ollut turistihintoja, vaan kaikki (esim. ruokien) hinnat olivat ihan samaa tai jopa halvempaa tasoa mitä normimestoissa. 

Näkyykö niitä biisoneja??!?






Ohjelmaan kuului myös baseball matsi pakollisineen herkkuineen.

Let's go Raptors!


Tiinan ja Pertsan loman aikana oli myös Yhdysvaltojen itsenäisyyspäivä. Kävimme katsomassa aamupäivällä paraatia Ogdenissa ja illalla oli sitten ilotulitukset.

Turistit.

Paikalliset lehmipojat ja -tytöt.

Veteraaneja.

Paraatin katsojista isoimmat huomiot vei hämähäkkimies.

Ilotulitusta tuli katsotua sen verran kaukaa, ettei tulitusta näe kunnolla kuvasta.




Kahden viikon aikana Siiri-koira "oppi" uimaan. Kyllähän Siiri on osannut uida, mutta rohkeus lähteä uimaan on puuttunut. 




Siirin uintireissu.


Kahden viikon aikana yhtenä päivänä satoi vettä, muina päivinä lämpotila oli yli +30C. 


Onks muuten tietoo, että...

Iso kiitos kaikille vieraille!! Mukavaa oli, mutta kyllä kuuden viikon jälkeen on mukava ollut olla kotona omalla porukalla!! Koiruudet lähettää erityiskiitokset Pertsalle aamulenkeistä!

Minun työlupakin tuli postissa kesäkuun alkupuolella. työkuvioni ei ole vielä saanut tuulta kunnolla purjeisiin. Yritän edelleen päästä samaan puljuun, missä menetin vapaa-aikaani Suomessa. Kävin yhtenä päivänä näyttämässä naamaani parille huoltotyypille yhdellä silmäklinikalla Salt Lake Cityn alapuolella. Mutta vielä kuullostellaan…. Pitää Katsoa tämä "kortti" loppuun asti ja jos duunia ei löydy ko. puljusta, niin sitten pitää katsella duunia muualta. Mutta ei pidä ottaa duunikuvioista liikaa stressiä…

Nyt alkaa sitten tiukka treenijakso meidän kesän päätriathlonkisoihin, ennen Suomen visiittiä. Kisat ovat Raisalla 25.8. (Olympiamatka) ja minulla 8.9. (puolimatka). Viimeisen parin kuukauden aikana on tullut hieman luistettua treenamisesta ja flunssan vuoksi en pystynyt treenaamaan pariin viikoon. Joten tekemistä riittää! :)

-Jäsen J-

maanantai 11. kesäkuuta 2012

Ensimmäinen triathlon, Moab 8.6.2012.


Ugh!

Valtakunnassa kaikki hyvin!

Reilun kahden kuukauden odotus päättyi, kun tavaramme saapuivat viimein 23.5.
Tavarat ovat jo pikku hiljaa löytäneet suurinpiirtein paikkansa. Vielä on kuitenkin vähän laittamista.
Tähän asti pärjäsimme yhdellä katilalla ja neljän hengen astiastolla. Nyt sitten tuli 8 pahvilaatikollista tavaraa keittiöön. Onkohan jotain ylimääräistä….

Ensimmäiset vieraat saapuivat Suomesta, kun Raisan duunikamuja pyörähti Ogdenista. Viikko menikin nopeasti, kun minäkin pääsin osalliseksi iltaohjelmiin. 

Maanantai 28.5. oli yleinen vapaapäivä, kun täällä viettiin memorial day:ta. Silloin muistellaan entisiä ja nykyisiä sotasankareita. Suomessa sama päivä taitaa olla kaatuteidenmuistopäivä.
Vietimme päivän Raisan työkaverin luona grillaten. 

Torstaina (31.5.) saapui sitten Iida. Reilun viikon ollaan sitten ajeltu ympäri Utahia ostoksilla ja nähtävyyksiä ihmetellen. 

Muutamia kuvia edellisiltä viikoilta:

Kepa pääsi ensimmäisen kerran uimaan.

Kepa uintireissulla.

Uudet pihakalusteet Ikealta.

Leideillä uudet kynnet.


ENSIMMÄINEN TRIATHLON KISA (Sprint), MOAB, UT 8.6.2012.

Ensimmäinen triathlonkisa USAssa oli etelä-Utahista, Moabissa 8.6. Kyseessä oli Sprint-matka(SD), eli 750m uinti, 20km pyöräily ja 5.48km juoksu. 
Lähdimme matkaan jo perjantaina, kun Moabiin matkaa oli 270 mailia. Meille tuli kotiin asumaan koirahoitaja, joten koirat saivat olla kotona. Perjantai-iltana ehdimme vain hakea kilpailupaikalta kisanumerot ja tarkastaa pyöräilyreitin. Reitin varrelta löytyi yllättäviä haasteita, kun muutama lehmä oli reitin varrella. Sitten vielä check-in hotelliin ja pikainen syönti dinerissä ennen nukkumaan menoa.

Auto on lastattu.


Matkakuvia.

 Matkalla Moabiin.

Pyöräilylenkin varrelta löyneet lehmät.


Lauantaiaamuna herätys oli 05:10, pieni aamiainen ja tavaroiden tarkastus ja sitten menoksi. Kisapaikalla kaikki kamat kerran läpi, märkäpuku päälle ja sitten lähtöä odottelemaan. Meitä ennen oli xterra(maastotriathlon) lähdöt ja olympiamatkan lähtö. Lähtö oli 07:35.  SD lähdössä oli reilut 80 osallistujaa. 

Raisa ja märkäpuvun virittelyä.

 Uintipaikalla lähdön odottelua.


Lähtö.

Uinti meni kohtalaisesti. Ensimmäisellä suoralla jouduin korjailemaan uintilaseja kolmesti ja tuntui että puku kiristää joka paikasta.  Toinen suora meni jo paremmin ja uinti rauhoitui ja pääsin paremmin rytmiin. Yritin vähän laittaa poweria käsivetoihin, mutta suoran puolessa välissä kädet ilmoitti, ettei oltu käyty "Vuorisen kirouksissa" vähään aikaan.  Viimeisen suoran alussa en nähnyt ollenkaan rannan lähellä olevaa poijua, mutta sitten vain aloitin uimaan muiden mukana. Kova tuuli vaikeutti viimeisen suoran uintia.

Ensimmäinen vaihto meni ihan hyvin. Rannasta vaihtopaikalle oli hieman matkaa ja siihen oli pyydetty ottamaan toiset kengät mukaan, jotka osoittaituivat hyväksi. Reitti rannasta vaihtopaikalle oli täynnä hiekkaa ja pikku kiviä. Pyörää nostaessa telineestä toinen poljin meni toisen kilpailijan pyörän pinnojen väliin. Tähän turhaantui ylimääräistä aikaa 10-20sek. 

Raisa lähdössä pyöräilyosuudelle.

Pyöräosuuden ensimmäinen 10km oli melkein koko matka loivaa ylämäkeä ja vastassa oli hirveä vastatuuli. Kun ylämäki alkoi, välitykset olivat "pienimmillään", mittari näytti 11km/h ja sykkeet olivat yli maitohapporajan, niin ei paljoa naurauttanut. Ensimmäisen 10km aikana vain kolmessa kohdassa nopeus oli yli 20km/h ja 10km:n matkaan meni noin 36min(!!). Toiset 10km oli sama reitti takaisin. Parhaimmillaan nopeusmittari näytti reilut 65km/h!  Jälkimmäiseen 10km:n pyöräilyyn meni n. 12min, eli keskinopeus oli n. 50km/h! Ensimmäisen kerran pyöräilyn jälkeen kädet olivat enempi jumissa kuin jalat, koska joutui pitämään ohjaustangosta tiukasti kiinni vauhdin takia.

Toinenkin vaihto meni ihan ok, pientä kompurointia lukuunottamatta. Aukaisin hieman pyöräkenkiä ennen vaihtoa ja "unohdin" samalla aukoa lukkopolkimet. Niiden aukominen meni hieman myöhäseksi, joten siitä pikku pyllähdys.

Kaatuminen.

Kaatumisen jäljet.

Raisan toinen vaihto.

Juoksu meni hyvin. Juoksureitti (5.48km) oli kokonaan maastossa, joten aloitin rauhallisesti, koska en oikein tiennyt mitä odottaa. Reitillä oli joen ylitys(siltana toimi kapea lauta), muutama kalliolle nousu, pehmeää hiekkaa ja lisää kalliota ja tietysti "loppusuoralla" sama vastatuuli, joka oli jo pyöräilyssä matkassa.  Juoksu aika oli 31:30 (5:45min/km).  Aikaisempiin juoksuihin verratuna ja maaston huomioon ottaen juoksuaika oli maino ja se oli jopa 8. nopein SD sarjassa. Olenko sukua Martti Vainiolle?!?! :p

Viimeinen suora.

Loppuaika oli 1:39.52 ja oman ikäluokan(35-39) voitto. ja koko SD kisan 8. sija.

Raisan kisa meni todella hienosti!! Oman ikäluokan voitto reilulla erolla seuraavaan. Raisalla juoksu ja uinti kulki hienosti, mutta viime kesän pyöräonnettumuus rokottaa (vielä) Raisan pyörävauhtia.
Raisa varmaan kertoilee enempi omasta kisastaan…

Raisa tulossa maaliin.

Maalissa.

Huoltojoukko, kuvasta puuttuu vain huoltaja.

Molemmat maalissa.

Palkintopallilla.

Taidamme lopettaa TRI uran huipulla, eli tähän kisaan! :) Ja pakkohan se on, kun muuten pitäisi ostaa palkintokaappi!

Kisan jälkeen hotellilla pikasuihku, ruoat naamariin ja kotimatkalle.

Kotona koirahoitajalla oli mennyt koirien kanssa ok. Hoitaja tuli meille kun olimme jo lähteneet ja ensimmäisen tunnin aikan koiruudet eivät olleen päästäneet hoitajaa "silmistään".
Sitten Kepa oli ollut ok, mutta Siiri oli ollut kokoajan vähän varuillaan. Hoitaja lupasi tulla myös ensi kerralla, joten hänelle ei onneksi jäänyt isompia traumoja.

Ensimmäisen TRI kisan plussat/miinukset:

+ Uusi pyörä toimi mainiosti.
+ Kokemusta erilaisista olosuhteista (Järkyttävä tuuli joka osuudella)
+ Hyvä huoltojoukko, kannustuksineen, valokuvineen ja huoltotoimenpiteineen.
+ Mahtavat maisemat. Moabissa pitää käydä uudestaan ilman TRI kisaa. Suosittelen   (http://www.utah.com/moab)

- Tuli tehtyä kaksi triathlonia yhtäaikaa, ensimmäinen ja viimeinen triathlon xterra(maastotriathlon) kisan yhteydessä. Xterra oli pääkisa, joten maantietriathlon meni xterran ehdoilla (ei kovin järkevä pyöräilyreitti ja juoksu kokonaan maastossa)
- Järkyttävä tuuli.
- Raisalla tuli niskat kipeeksi, kun tuli rautaa niin paljon kaulaan!! ;) 
- Uudet juoksukengät aika huonot. 
- "Kilpailumainen" treeni puuttui kokonaan ennen ekaa kisaa.

-Jäsen J-